Perheterapiasta apua arjen ongelmiin

 

Terapiasta on Suomessakin tullut viime vuosina yleisesti hyväksyttävää, eikä “kallonkutistajalla” käyminen ole enää mikään tabu. Ongelmiin haetaan apua aiempaa matalammalla kynnyksellä, mikä helpottaa niiden ratkaisemista ja auttamistyötä.

Terapiaa saa niin yksilön, parisuhteen kuin perheenkin ongelmakohtiin ja tarjolla on useita suuntauksia, joista esimerkkeinä perinteinen psykodynaaminen psykoterapia, kognitiivinen psykoterapia ja nykyisin suosiossa oleva ratkaisukeskeinen psykoterapia. Suuntaukset perustuvat eri teorioihin ihmismielen toiminnasta. Niistä jokainen voi valita itselleen parhaiten soveltuvan lähestymistavan. Mitään terapiamuotoa ei kuitenkaan ole todettu muita tehokkaammaksi vaan kyse on ennen kaikkea asiakkaan ja terapeutin yhteistyösuhteesta. Perheterapia ei ole yksittäinen terapiamuoto, vaan se koostuu osista muita terapiasuuntauksia. Tällä on haluttu varmistaa terapian soveltuvuus perheiden monipuolisiin tilanteihin.

Perheterapiaan voi hakeutua aina silloin, kun perheessä on vaikeuksia, eikä ongelmia kannata jäädä hautomaan liian pitkään. Diagnoosia terapian aloittamiseen ei tarvita, joskin toki monilla terapiaan hakeutuvilla sellainen on. Perheterapiaan hakeudutaan tavallisimmin silloin, kun vanhemmuutta, lapsen kasvua ja kehitystä tai koko perhettä kohtaa jokin kriisi. Näitä voivat konkreettisesti olla esimerkiksi vanhempien ero tai muunlainen muutos perheen elämäntilanteessa: perheenjäsenen psyykkinen sairastuminen on yleinen syy hakeutua perheterapiaan. Kyse voi olla myös vanhempien keskinäisestä suhteesta, suhteesta isovanhempiin tai perheen ulkopuolisiin henkilöihin.

Perheterapian tarkoituksena on parantaa perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ratkoa riitaista ilmapiiriä. Pyritään havaitsemaan ongelman syy-yhteys ja etsimään siihen terapiaa apuna käyttäen toimivia ratkaisuja. Joskus ongelmat ratkeavat jo muutaman kerran avulla, toisinaan taas ratkaisujen löytäminen voi kestää huomattavasti pidempään.

Yksilöterapiasta poiketen perheterapiassa työn kohteena on perheen välinen vuorovaikutusverkosto. Taustalla on ajatus siitä, että ihminen rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näin ollen lähipiirillämme on ratkaiseva vaikutus mielenterveyteemme ja yhden perheenjäsenen ongelmat vaikuttavat aina muihin. Myös menneisyydellä on tärkeä roolinsa: klisee siitä, miten toistamme vanhempiemme toimintamalleja, ei ole tuulesta temmattu. Perheterapiassa pyritään lisäämään vanhempien ymmärrystä siitä, miten kasvuperheistä perityt vuorovaikutusmallit vaikuttavat heidän käytökseensä.

Mikäli ongelma on lähinnä yksittäisen perheenjäsenen mielen sisässä, eikä niinkään vuorovaikutussuhteissa, on yksilöterapia perheterapiaa toimivampi vaihtoehto. Perheterapiaa voidaan kuitenkin käyttää yksilöterapian lisänä ja tukena. Perhe on ihmiselle suuri voimavara, jota tulee hyödyntää.

Perheterapiassa mukana on koko perhe, tai osa siitä. Osalla käynneistä voi käydä myös yksittäisiä perheenjäseniä, mutta pääpaino on kuitenkin yhteiskäynneillä. Näin ollen perheterapiaa aloitettaessa on syytä miettiä, kuka perheeseen kuuluu. Voi olla hyödyllistä laajentaa perheen käsitettä kattamaan myös esimerkiksi isovanhempiin tai muihin läheisiin. Lisäksi on hyvä huomioida, että perheen käsite on aiempaa monimuotoisempi: suuri osa suomalaisista elää nykyisin uusperheissä tai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheissä.

Perheterapiaa tarjoavat Suomessa lukuisat tahot. Terapiaa on saatavilla omakustanteisesti yksittäisiltä perheterapeuteilta, jotka voivat toimia omana toiminimenään tai esimerkiksi jonkin lääkärikeskuksen yhteydessä. Terapian hinta vaihtelee alle sadasta eurosta useaan sataan euroon tunnilta. Kelasta on mahdollista saada tukea myös perheterapiaan. Alle 16-vuotiaiden terapiasta vastaa kuitenkin julkinen terveydenhuolto. Kelan korvaukseen vaaditaan mm. kolmen kuukauden arviointijakso ja B-lääkärinlausunto. Sitä myönnetään vuodeksi kerrallaan enintään kolmen vuoden ajan. Terapiakäyntien enimmäiskorvausmäärät ovat luettavissa Kelan sivuilta.

Ilmaista apua on mahdollista saada seurakuntien perhekeskuksista sekä kuntien kasvatus- ja perheneuvoloista, joskin niihin pitää varautua jonottamaan. Lisäksi perheterapiaa on tarjolla lasten- ja nuorisopsykiatrisilla poliklinikoilla.