Perinteisesti perheen hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa äidin rooli on korostunut, mutta ymmärrys isän merkityksestä kasvaa jatkuvasti. Työssäni perheterapeuttina olen nähnyt kerta toisensa jälkeen, kuinka isän aktiivinen osallistuminen terapiaprosessiin voi olla käänteentekevä tekijä perheen dynamiikan ja hyvinvoinnin kannalta. Isän rooli ei ole vain taloudellinen tai kurinpidollinen, vaan syvästi emotionaalinen ja vuorovaikutuksellinen. Tässä artikkelissa pureudumme syihin, miksi isien mukanaolo perheterapiassa on niin ensiarvoisen tärkeää ja miten se vaikuttaa koko perhesysteemiin.
Isä osana perheen palapeliä – kokonaiskuvan merkitys
Perhe on kuin monimutkainen palapeli, systeemi, jossa jokainen jäsen vaikuttaa kokonaisuuteen ja tulee samalla sen vaikuttamaksi – toisin sanoen yhden jäsenen muutos tai ongelma heijastuu väistämättä muihinkin perheenjäseniin ja koko perheen toimintaan. Kun perhe kohtaa haasteita – oli kyse sitten kommunikaatio-ongelmista, kasvatuksellisista erimielisyyksistä tai vaikkapa lapsen oireilusta – on tärkeää tarkastella tilannetta kokonaisuutena. Isän jättäytyminen terapiaistuntojen ulkopuolelle jättää merkittävän palan tästä palapelistä puuttumaan. Hänen näkemyksensä, kokemuksensa ja tunteensa ovat korvaamattoman tärkeitä, jotta terapeutti ja perhe itse voivat ymmärtää tilanteen juurisyitä ja löytää toimivia ratkaisuja. Ilman isän panosta terapia voi jäädä pinnalliseksi tai keskittyä vain osaan ongelmaa, jolloin pysyvien muutosten aikaansaaminen vaikeutuu.
Kokemukseni mukaan isät tuovat terapiaan usein omanlaisensa näkökulman ja lähestymistavan, joka täydentää äidin perspektiiviä. Tämä moninaisuus on rikkaus, joka auttaa perhettä näkemään tilanteensa laajemmin ja löytämään luovempia ratkaisuja. Kun isä on mukana, hän ei ainoastaan saa tukea omalle vanhemmuudelleen, vaan hän myös osoittaa lapsilleen ja kumppanilleen, että perheen hyvinvointi on yhteinen asia, johon hän on sitoutunut. Tämä sitoutumisen viesti on itsessään terapeuttinen ja vahvistaa perheen sisäistä turvallisuuden tunnetta.
Isien osallistumisen ratkaiseva merkitys terapiassa
Isän osallistuminen perheterapiaan ei ole vain suotavaa, vaan usein välttämätöntä todellisen muutoksen aikaansaamiseksi. Ensinnäkin, se mahdollistaa perheen vuorovaikutusmallien suoran havainnoinnin ja työstämisen. Terapeutti voi nähdä, miten perheenjäsenet kommunikoivat keskenään reaaliajassa, ja auttaa tunnistamaan sekä vahvistamaan toimivia malleja että muuttamaan haitallisia. Kun isä on läsnä, voidaan käsitellä suoraan esimerkiksi vanhempien välistä yhteistyötä, roolijakoa ja kommunikaatiota, jotka ovat keskeisiä tekijöitä perheen ilmapiirin ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Perheterapiassa keskitytään juuri näihin dynamiikkoihin.
Toiseksi, isän osallistuminen murtaa vanhentuneita käsityksiä siitä, että tunne-elämä ja ihmissuhdeongelmat kuuluisivat vain naisille tai äideille. Kun isä uskaltaa tulla terapiaan, olla avoin ja haavoittuvainen, hän näyttää samalla tärkeää mallia lapsilleen – erityisesti pojille – siitä, että tunteista puhuminen ja avun hakeminen on normaalia ja hyväksyttävää. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi lasten myöhempään kykyyn käsitellä omia tunteitaan ja ihmissuhteitaan terveellä tavalla. Yhtenä esimerkkinä isän mallin ja tuen puutteen seurauksista voidaan mainita entisen rikollisen Lauri ”Late” Johanssonin näkemykset. Hän on tuonut julkisuudessa esiin, kuinka isän rakkauden puute lapsuudessa voi olla yksi tekijä myöhempien ongelmien, kuten syrjäytymisen ja päihdeongelmien, taustalla, kuten hän kertoo Seurakuntalainen-lehden artikkelissa. Perheterapia voi olla yksi keino vahvistaa isän roolia ja ennaltaehkäistä ongelmia.
Kolmanneksi, isän mukanaolo varmistaa, että hänen tarpeensa ja näkökulmansa tulevat kuulluiksi. Myös isillä on paineita ja haasteita vanhemmuudessa ja parisuhteessa. Terapia tarjoaa turvallisen tilan käsitellä näitä asioita ja saada tukea. Kun isä kokee tulevansa ymmärretyksi ja tuetuksi, hänen sitoutumisensa perheen hyvinvointiin ja terapiaprosessiin vahvistuu entisestään. Tämä puolestaan lisää terapian vaikuttavuutta ja auttaa koko perhettä etenemään kohti myönteistä muutosta.
Isyyden moninaiset kasvot ja vaikutukset lapseen
Isyys ei ole yksi muottiin valettu rooli, vaan se voi ilmetä monin eri tavoin. Perinteisen elättäjän ja kurinpitäjän roolin rinnalle ja sijalle on noussut yhä vahvemmin käsitys isästä hoivaajana, leikkikaverina, tunnetaitojen opettajana ja keskustelukumppanina. Isän aktiivinen ja lämmin läsnäolo lapsen elämässä tukee tutkitusti monia kehityksen osa-alueita:
- Tunteiden säätelyn kehittyminen: Isän kanssa koetut turvalliset vuorovaikutustilanteet auttavat lasta oppimaan tunnistamaan ja säätelemään omia tunteitaan.
- Sosiaalisten taitojen vahvistuminen: Isän erilainen tapa olla vuorovaikutuksessa ja leikkiä voi rohkaista lasta kokeilemaan uusia sosiaalisia rooleja ja taitoja.
- Kognitiivinen kehitys: Isän kanssa käydyt keskustelut ja yhteiset aktiviteetit voivat stimuloida lapsen kielellistä ja ongelmanratkaisukyvyn kehitystä.
- Terveen itsetunnon rakentuminen: Isän osoittama hyväksyntä ja kannustus vahvistavat lapsen kokemusta omasta arvokkuudestaan.
- Resilienssin eli selviytymiskyvyn lisääntyminen: Turvallinen kiintymyssuhde myös isään auttaa lasta kohtaamaan vastoinkäymisiä ja selviytymään niistä.
Perheterapiassa näiden isyyden eri puolten tunnistaminen ja vahvistaminen on keskeistä. Joskus isä saattaa kaivata tukea löytääkseen oman tapansa olla läsnä lapselleen tai ilmaistakseen tunteitaan. Terapia voi tarjota välineitä ja oivalluksia tähän. Työssäni olen huomannut, että kun isät saavat tilaa ja kannustusta tutkia omaa isyyttään, he löytävät usein uusia voimavaroja ja tapoja olla yhteydessä lapsiinsa, mikä rikastuttaa koko perheen elämää.
Yhteinen matka kohti vahvempaa ja hyvinvoivempaa perhettä
Perheterapiaan hakeutuminen ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan osoitus halusta panostaa perheen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Se on yhteinen matka, johon jokaisen perheenjäsenen, myös isän, osallistuminen on arvokasta. Kun isä astuu aktiivisesti mukaan tähän prosessiin, hän ei ainoastaan tue lastensa ja kumppaninsa hyvinvointia, vaan investoi myös omaan kasvuunsa ja hyvinvointiinsa isänä ja ihmisenä. Se on mahdollisuus syventää suhteita tärkeimpiin ihmisiin ja rakentaa entistä vahvempaa perustaa perheen yhteiselle tulevaisuudelle.
Kannustan kaikkia isiä, jotka pohtivat perheterapian tarpeellisuutta tai ovat jo sen kynnyksellä, näkemään oman roolinsa merkityksen. Teidän läsnäolonne, näkemyksenne ja sitoutumisenne ovat korvaamattomia. Vaikka kynnys avun hakemiseen voi joskus tuntua korkealta, muistakaa, että ammattilaisen tuki on saatavilla. Esimerkiksi perheneuvonta voi olla matalan kynnyksen ensiaskel. Perheterapia tarjoaa turvallisen ja luottamuksellisen tilan käsitellä vaikeitakin asioita ja löytää yhdessä keinoja kohti parempaa huomista. Teidän osallistumisenne voi olla juuri se puuttuva palanen, joka auttaa perhettänne kukoistamaan.