Perheterapia psykoterapian muotona

 

Psykoterapia on Suomessa määritelty terveydenhuollon tavoitteelliseksi ja ammatilliseksi toiminnaksi, jota ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat lait, asetukset, ammattikäytännöt ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihminen toipuminen sekä työ- ja toimintakyvyn palauttaminen.

Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike ja se määritellään terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevassa laissa. Sen sijaan ”terapeutti” nimikettä saa käyttää kuka vain, mikä voi aiheuttaa hämmennystä ja sekaannuksia. Psykoterapeuttia sitovat ne yleiset ja erityiset hoitotoimintaa koskevat määräykset kuin muitakin terveydenhuollon ammattilaisia.

Perheterapeutit muodostavat Suomessa suurimman psykoterapeuttiryhmän ja heitä on maassamme noin 900. Monilla perheterapeuteilla on myös toinen, esimerkiksi ratkaisukeskeinen tai kriisi -ja traumaterapian psykoterapeuttikoulutus. Terapeuttien tausta on moniammatillinen, mikä on hyödyllistä ottaen huomioon perheterapeuttien työskentelevän erilaisissa toimintaympäristöissä, jossa työ voi painottua paitsi lasten ja vanhempien väliseen suhteeseen myös sisaruussuhteisiin, vanhemmuuteen, parisuhteeseen tai avioeroon. Joskus kohteena on yksittäisen perheenjäsenen tilanne, joskus taas suurempi verkosto.

Maassamme leimallista on perheterapian merkitys osana julkista mielenterveyden hoitojärjestelmää. Muista psykoterapeuteista poiketen suuri osa perheterapeutista työskentelee julkisella sektorilla ja perheterapiaa on tarjolla esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvolassa, psykiatrisilla osastoilla ja päihdetyössä.

Perheterapian merkitys tulee esille myös esimerkiksi Turussa kehitetyssä tarpeenmukaisen hoidon mallissa, jossa korostuu potilaan ja hänen perheensä itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Malli kehitettiin alunperin skitsofreniaan sairastuneiden hoitomalliksi, mutta sen periaatteita on sovellettu myös muihin perheterapeuttisiin hoitoihin.